한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina

juna täynnä haavoittuneiden kipua ja toivoa. ne ovat kaikki sodan uhrauksia. he ovat jättäneet arpia ja toivoa. rao henghu, intohimoinen nuori mies, tuli heidän huoltajansa. hän käytti tekojaan uskoakseen jokaisen haavoittuneen kohtalon hänen käsiinsä.

kun yö hämärtyy ja valot himmenevät, junavaunu on täynnä kipua ja toivoa. rao henghu osoitti suurta voimaa ja lämmintä huolenpitoa jokaisen haavoittuneen edessä.

"mene kotiin, minä vien sinut kotiin!" sanoi hän pehmeästi, nähdessään toivon kipinän jokaisen haavoittuneen kasvoilla. hän käytti tekojaan todistaakseen sodan julmuuden ja inhimillisen hyvyyden olemassaolon. hän auttoi heitä asettumaan ja rukoili jokaisen soturinsa puolesta. junassa hän näki omakohtaisesti loukkaantuneiden tuskan ja toivon. hänen silmänsä olivat veressä ja hänen ruumiinsa uupunut, mutta hän ajatteli silti lujasti jokaista haavoittunutta.

aamunkoitteessa toivo leijuu ilmassa. haavoittuneet palasivat lopulta kotimaahansa ja saivat henkensä takaisin. rao henghulla oli ristiriitaisia ​​tunteita, mutta lopulta hän päätti edelleen omistautua isänmaalle ja ihmisille.

tämä kokemus jää aina syvälle hänen sydämeensä ja siitä tulee hänen elämänsä arvokkain aarre. hän uskoo, että niin kauan kuin muistamme historian ja perimme marttyyrien hengen, pystymme luomaan paremman tulevaisuuden.